Meidän pikku Ilta Tähti. Ja voin sanoa että nimensä veroinen tämä kissa kyllä on. Niin ihanan suloinen mutta myös niin hiton vaativainen. No ehkä kuulemani mukaan siitä ei voi syyttää kuin itseään. Varmaan vaistoaa minun ihailuni ja tietää olevansa tähti sydämessäni. Ilta Tähti jäi kotiin Essin toisesta pentueesta tarkoituksena saada kasvatuskissa kotiinkin. No ei ole hipsuja kuulunut, mutta sellaista se elämä on.
Ilta Tähti steriloitiin 2005 kesällä. Hienoa on kun jatkuvat juoksut eivät piinaa enää ja muutenkin pikku "diivastamme" on tullut vieläkin ihmisrakkaampi ja ruoka maistuu. Vaikkakin ei hän kyllä syö itse minun nähteni, mitä turhaan sillä kyllähän mamma ruokkii. Sei on ainoa ruoka jota lady on joutunut "itse" syömään.  Ja joka kerta kun on sei päivä Ilta Tähti katsoo vuoroin lautasta ja minua, ja huutaa, johon aina totean että olet aina itse syönyt. Tätä jatkuu niin kauan kun olen keittiössä ja puolen tunnin kuluttua neiti vetelee seitiä ihan itsekseen. 

Pärräksi myös Ilta Tähteä kutsutaan varsinkin lapsenlapsemme Nea, jolle Ilta Tähti nimen sanominen tuotti vaikeuksia. Nyt kun Neea meille tulee alkaa Pärrä nimen kailotus heti alaovelta. Kissaihminen varmaan tuosta Neeasta vielä tulee sillä vajaan puolentoista vuoden ikäisenä hän erottaa jo kissat toisistaan johon harva aikuinenkaan pystyy.